Etiäiset

Viime päivinä työt ovat pitäneet minut kiireisenä. Onneksi vihdoinkin kevät räjäytti lämmöllään. Olen joka päivä ollut iltaan asti hääräämässä puutarhassa. Saan purettua stressiä puutarhatöissä ja oloni on levollinen.

Remontit kodissa jatkuvat. Nyt sai katto uuden maalipinnan. Koko talo näyttää uudemmalta ja tyylikkäältä katon loistaessa aurinkoisessa säässä. Myös seinien puuverhoilut maalattiin. Ensi viikolla sitten onkin aurinkopaneelien asennuksen vuoro.

Isäni on ollut apunamme lähes joka päivä. Olen saamassa vihdoin haaveilemani ison kasvihuoneen. Perustuksien teon mieheni ja isäni ovat tehneet kunnolla. En olisi uskonut, että perustukset vaativat niin paljon työtä ja materiaalia kasvihuonetta varten. Mutta koska savimaa routii paljon, tulee perustukset tehdä huolellisesti. Olen niin kiitollinen näistä kahdesta ”supersankarista”, jotka toteuttavat unelmiani. Pian pääsen kasvihuoneeseen istuttamaan taimia. Toki vaatii vielä sen kasvihuoneen pystyttämisen. Maltan vielä odottaa viikon, ehkä.

Tajusin äsken euroviisuja katsellessa, että tänäänhän on ollut lapsettomien lauantai. Ei tämä tunnu tänä vuonna lainkaan pahalta. Olen hyvin toiveikas, että ensi vuonna tähän aikaan saan valmistautua ensimmäiseen äitienpäivän viettoon. Pomoni sanoi alkuviikosta, että hänellä on etiäinen siitä, että olemme kohta hakemassa lasta kotiin. Tänään veljeni vaimo kertoi nähneensä unta, että olimme tulossa kotiin hakumatkalta. Voi olisipa nämä etiäiset ja unet ihan oikeasti enteitä pian tapahtuvasta elämänmuutoksesta.

Ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille, varaäideille, bonusäideille ja äidiksi haluaville! 🌸

Advertisement

Suunnitelmat uusiksi

Aina asiat eivät mene niinkuin suunnitellaan. Ei nytkään. Meillä oli pitkille kevätvapaille suunnitelmissa aloittaa kasvihuoneeneen perustuksien tekeminen, ystävien luona vierailua ja vapun juhlintaa.

Pari viikkoa sitten sairastin rajun vatsaflunssan ja sen jäljiltä voimat olivat vielä alkuviikosta vähissä. Kun itsellä alkoi olla virtaa, sairastui mieheni toisen kerran koronaan. Näin ollen saimme unohtaa kasvihuoneen perustukset, ystävien luona vierailu ja sukulaisten kanssa vapun juhlinnan.

Kun mies lepäsi sisällä, istutin kasvulaatikoihin siemeniä. Kerrankin muistin heti merkata kyltteihin, mitä minnekin olin istuttanut. Mietin vielä ennen harson laittamista päälle, että pitäisikö ottaa kuva jos kyltit katoaisinkin. Mutta en sillä hetkellä ”kerinnyt” puhelinta hakemaan. Olin tyytyväinen siihen miten paljon olinkaan saanut aikaan yhden päivän aikana. Illalla rupesi satamaan vettä kaatamalla. Luonto kaipasikin vettä. Aamulla päätin käydä ottamassa kuvan, mitä eilen en ehtinyt. Nostin harsoa ja katsoin kylttejä. Ne olivat tyhjiä. Sade oli huuhtonut tekstit kylteistä. Olin ostanut paketin taimikylttejä, missä mukana oli tussi jonka piti olla vedenkestävä. Etsin paketin ja kyllä ”permanent”-teksti loisti useaan otteeseen paketin kyljessä. Eipä ollut sitten kovin vedenkestävää. Nyt jääkin yllätykseksi, että mitä kaikkea mahtaakaan nousta mullasta. Tiedän mitä olen istuttanut, muttei mitään muistikuvaa mitä missäkin.

Remontit viivästyvät. Sateisten säiden katon maalaus on viivästynyt. Ehkä huomenna tai ylihuomenna aloittavat. Riippuu säästä. Kahden viikon päästä pitäisi olla aurinkopaneelien asennus, mutta luultavasti sekin viivästyy katon maalauksen johdosta. Takkaprojektikin seisoo… vielä on epäselvää pystymmekö varaavan takan saamaan riippuen miten lattialämmityksen vesiputkia saadaan siirrettyä vai saadaanko.

Mutta jotain ihanaakin on tapahtunut tänä keväänä. Kohdemaasta on tullut lapsiesityksiä. Jokohan olisi pian meidän vuoromme?

Projekti koti ”valmiiksi”

Olemme pitäneet itsemme kiireisinä loppuvuoden ja alkuvuoden. Olemme paiskineet hurjasti töitä, sairastelleet voimia vieneet flunssat ja kotia remontoidessa. Saisimmekohan talomme ja suunnitellut projektit valmiiksi ennen lapsen tuloa. Tekemistä on paljon, mutta lapsi saisi tulla vaikka ei kaikki olisikaan valmista. Ehkä olemme näitä projekteja keksineet, jotta pitkä odotus ei olisi aina mielessä.

Tavoitteenamme on saada kodistamme energiaystävällinen ja hyötypuutarhastamme mahdollisimman tuottoisa. Omavaraisuus ja puhdas ruoka on tullut meille viime vuosien aikana hyvin tärkeäksi. Niinpä aloitimme syksyllä tekemään hyötypuutarhaa. Etupihallemme tuotiin tonneittain multaa, hiekkaa ja kiviä, joita kärräsimme kottikärryillä takapihalle. Lavakauluspuutarhan saimme valmiiksi juuri ennen talven tuloa. Ehdin istuttamaan jo muutamia siemeniä ennen lumen tuloa, jotta keväällä saisimme mahdollisimman aikaisen sadon.

Vuodenvaihteessa kotimme lämmitysjärjestelmä vaihdettiin. Vanha öljylämmitys purettiin kovimpien pakkasten aikana ja tilalle asennettiin vesi-ilmalämpöpumppu. Vaikka tämä lisääkin nyt sähkönkulutusta, laskimme että öljylämmityksestä luopuminen kannattaa.

Keväällä (heti kun sää sallii) kattomme huoltomaalataan ja koko etelän puoleinen katto saa aurinkopaneeliverhoilun. Paneelit kattavan vesi-ilmalämpöpumpusta syntyvän sähkönkulutuksen.

Talomme edellinen omistaja oli purkanut varaavan takan ja tilalle asentanut pienen kevyttakan. Luultavasti monilapsinen perhe tarvitsi lisää tilaa ja sen takia iso takka oli vaihdettu pienempään. Nyt tämä pieni kevyttakka vetelee viimeisiään ja aiomme hankkia uuden takan. Me arvostamme, että takka myös lämmittää pidemmän aikaan kotiamme ja uusi takka tulee olemaan osittain varaava.

Eilen tilasin kasvihuoneen. Vanha pieni kasvihuoneemme oli siirretty seinän viereen talveksi, mutta sai silti katolta putoavat lumet päälleen ja hajosi lopullisesti. Uusi kasvihuone on iso ja sille teemme keväällä perustukset vanhan omenapuun viereen. Aion kasvattaa kasvihuoneessa perinteisiä kurkkuja ja tomaatteja. Lisäksi ajattelin kokeilla ananaskirsikan ja vesimelonin kasvatusta. Mieheni harrastaa chilin kasvatusta ja ehkäpä hänen chilit saavat tilan kasvihuoneessa.

Viimeisinä projektilistallamme on tällä hetkellä vanhan terassiosan uusiminen ja talon puuverhoilun maalaus. Kun nämä projektit ovat loppusuoralla, on meillä luultavasti uusia projekteja suunnitteilla. Ehkä joskus kotimme on valmis ja voimme taas aloittaa projektit alusta. Toivottavasti kuitenkin lapsikin saapuu kotiin jossain välissä ja talon projektit voivat siirtyä. 😀

Aurinkoista kevään alkua kaikille!

Joulun aikaa, suurta taikaa

Kirjoittaminen on ollut haastavaa viimeisien kuukausien aikana. Ei siksi, että olisi tapahtunut jotain ikävää, vaan siksi ettei oikein ole tapahtunut mitään.

Palvelunantajan joulutervehdyksessä kiitettiin luottamuksesta heitä kohtaan ja samalla kerrottiin, että odotuksemme on voinut tuntua pitkältä. Odotus ei ole pelkästään tuntunut pitkältä, vaan pitkähän tämä on. Toki pitkä odotus on kasvattanut meitä ihmisinä kärsivällisemmiksi, aistimaan enemmän ihmisten tuntemuksia ja havannoimaan omaa käyttäytymistä.

Olemme tämän ”hiljaiselon” aikana pitäneet itseämme kiireisinä. Kodin remonttia (kyllä vanhassa talossa on aina remontoitavaa) ja uusien remonttien suunnittelua ja aikatauluttamista kesään asti. Ennen olin huolissani siitä, että mitä jos kesken remontin saamme lapsitiedon ja työt jäisi kesken. Enää se ei meitä huoleta. Asioilla on tapana järjestyä.

Näin joulun lähellä haluan kaikille lukijoille ja kanssamatkaajille toivottaa joulun rauhaa ja onnellista uutta vuotta! Antakaa joulun taiat toteutua ja nauttikaa herkuista ja läheisistä!

Viisi vuotta

Viime viikolla tuttu kysyi tavattaessa, onko kohdemaasta kuulunut mitään. No ei ole, tokaisin hieman turhautuneena. Heti kaduin ajattelematonta vastaustani ja aloin selittelemään.

Keskustelimme viimeisen kahden vuoden tapahtumista ja myös odotusaikaennusteesta (mikä ei hirveän valoisalta näytä, ainakaan viimeisen palveluantajan hakijainfon mukaan). Tuttavani kysyi, että emmekös jo ole olleet vuosia prosessissa. Kyllä, vastasin ja aloin laskemaan erilaisia välietappeja. Viisi vuotta tulee täyteen siitä, kun hyväksyin ajatuksen adoptiolapsesta (mieheni olisi ollut valmis jo vuosia aikaisemmin). Neljä ja puoli vuotta olemme olleet virallisesti adoptioprosessissa. Kaksi ja puoli vuotta sitten saimme adoptioluvan. Joulukuussa tulee täyteen kaksi vuotta siitä, kun kohdemaa hyväksyi meidät odotuslistalle. Vuosi sitten teimme esittelyvideon itsestämme kohdemaahan. Kohta tulee puoli vuotta täyteen, kun adoptiolupamme uusittiin.

Olisinko uskonut viisi vuotta sitten, että olemme edelleen adoptioprosessissa? En varmaankaan. Muistan hyvin ajatukset alkuselvittelyiden jälkeen. Silloin meille kerrottiin vajaan vuoden kestävästä adoptioneuvonnasta ja lyhyestä odotusajasta. Mutta tässä sitä edelleen kitkutellaan epätietoisuudessa. Kaduttaako? Ei kaduta. Tai no ainoastaan se, että miksen työstänyt ajatusta adoptiolapsesta aikasemmin ja olisimme voineet aloittaa prosessin vuosia aikaisemmin… Miksi tämä kestää ja miksi kaikki on niin epävarmaa? ”Kaikella on tarkoitus”. Tuo kliseinen lausahdus, mistä on minulle vuosien aikana tullut voimasanonta, auttaa jaksamaan tässä prosessissa. Tämän lisäksi yltiöpositiivinen mieheni on suurin tsempparini.

Hiljaiset kesäillat

Sukulaistyttö kävi vuoden vanhan poikansa kanssa kylässä. Lapsi ei vierastanut ketään, mutta mieheni sai taas uuden kaverin. Tuo pikkuinen ei huolinut huomiota muilta kuin mieheltäni, joka jaksoi hyppyyttää ja hauskuuttaa väsymättä. Ihaillen katson miestäni ja kuvittelen kuinka hän nauttisi leikistä oman lapsen kanssa.

Hellekausi on päättymäisillään ja istumme mieheni kanssa kotimme terassilla. Katson tuota ihanaa miestäni, joka on kestänyt minua ja oikkujani lähes puolet elämästään. Nautin näistä hiljaisista kesäilloista kuunnellen luonnon ääniä. Vaikka lomalla emme olekaan, niin valoisat illat antaa energiaa valvoa myöhään myös arkena. Mahtaakohan tämä olla viimeinen kesä, kun arkena nautimme kesäilloista kahdestaan. Kun lapsi saapuu perheeseen, onkohan jatkossa toinen iltaisin aina nukuttamassa lasta tai nukahtanut lapsen kanssa.

Toivon, että tulevaisuudessa osaamme mieheni kanssa nauttia näistä hetkistä ilman sanoja. Vain yhdessä hiljaa rauhoittuen arjen askareista irtautuen ja kuunnellen luonnon ääniä ja mahdollisesti lapsen tuhinaa itkuhälyttimen kautta.

Jännitys hetkeksi ohi

Jännittävä toukokuu on päättymässä ja rennompi kesäkuu on alkamassa. Suomi voitti mm-kultaa jääkiekossa ja me saimme adoptioluvallemme jatkon. Tieto luvasta ei kuitenkaan tullut meille automaattisesti vaan jouduimme itse kysymään päätöstä. Ei sinänsä yllätys, olemme jotenkin jo tottuneet siihen, että itse pitää selvittää kaikki.

Tämä kevät on ollut todella raskas vanhan rakkaan tätini poismenon, sairastetun koronan, hurjan työmäärän ja tämän luvan uusimisprosessin vuoksi. Olin työpaikalla ja olin todella kiireinen, kun tuleva loma läheni ja keskeneräiset työtehtäväni näytti vain lisääntyvän. Kun sain tiedon jatkoluvasta, kaikki stressi oli poissa. Olin niin iloinen ja helpottunut. Kollegani olivat ensimmäiset, jotka kuulivat hienon uutisen. Työpäivä sujui niin mainiosti ja lähes kaikki keskeneräiset työtehtävätkin tuntui valmistuvan kuin itsestään.

Pitkien vapaiden alkaessani juhlistimme mieheni kanssa jatkolupaa kuohuviinillä istuen terassilla ja kuunnellen iltamyöhään asti lintujen laulua. Viikonloppuna rakkaiden läheisten ja ystävien tapaamista ja täytekakunkin leivoin juhlistaaksemme tätä etappia.

Luulimme aluksi, että tämä jatkoluvan haku on helpompaa kuin ensimmäisen luvan hakeminen. Silti koemme, että kaikki muutokset matkan varrella esim. sosiaalityöntekijän vaihtuminen, lisäselvityksien hankkiminen ja turhautuminen oli paljon raskaampaa tällä kertaa. Ajatus siitä, että taas tulee lisäselvitettävää vielä lautakunnalta turhautti. Nyt kun päätös tuli, oli helpotuksen tunne suuri.

Nyt jäljellä tämä työviikko ja sitten alkaa osa kesälomastamme. Rennoin mielin tähän viikkoon ja aion nauttien kesästä, luonnosta ja rauhasta.

Jatkolupa?

Adoptio ja lapsi ovat mielessä taas enemmän. Adoptiolupamme myönnettiin kaksi vuotta sitten ja jatkolupaa odottelemme. Toimitimme itse kaikki asiakirjat ajoissa, mutta sosiaalityöntekijän selvitys ei ehtinyt viime kuun lautakunnan kokoukseen. Jatkohakemus on siis adoptiolautakunnassa, mutta hakemus käsitellään vasta tämän kuun loppupuolella.

Jännittää ja pelottaa taas niin kuin kaksi vuotta sitten. Mahdammekohan saada jatkolupaa vai tuleeko lisäselvityspyyntö… Jos lupa meille myönnetään, toivon että tätä lupaprosessia joudumme kestämään vain tämän kerran enää.

Lapsi saisi tulla jo. Realistisesti ajateltuna ei varmastikaan piakkoin ole tiedossa hakumatkaa. Lapsia ei ole paljon tullut viime aikoina Kolumbiasta. Tosin viime viikolla yksi perhe sai lapsiesityksen Kolumbiasta. Joten toivotaan, että nyt Kolumbian päässä alkaisi kunnolla tapahtumaan ja lapsiesityksiä tulisi enemmän.

You must go through the worst, to arrive at your best

Sain vuosia sitten eräästä kaupasta hyvityksenä sisustustaulun, jossa otsikon teksti lukee. Jostain syystä pidin tekstistä ja se on useasti motivoinut minua ja auttanut jaksamaan elämän haasteissa eteenpäin. Se tunne, että meitä koetellaan useasti adoptioprosessin ajan, saa minut lukemaan tekstin yhä uudelleen.

Tämän pitkän prosessin aikana on monesti tehnyt mieli heittää pyyhe kehään. Monesti nämä tunteet ovat johtuneet syistä, mihin itse et ole voinut vaikuttaa. Kuka olisi uskonut tammikuussa 2018 uskonut, että vielä keväällä 2022 käymme adoptio-odotusprosessia läpi ja luultavasti vain jatkuu ainakin vuoden verran. Jatkuu, jos jatkolupa myönnetään. Olemme toimittaneet kaikki asiakirjat ajoissa jatkoluvan käsittelyä varten, vielä odottelemme sosiaalityöntekijän päivitystä kotiselvitykseen. Adoptiolupa vanhenee kuukauden päästä. Sitä toivoisi, että edes joskus ei tarvitsisi odotella muita ja että olisi meistä kiinni kuinka nopeasti toimimme.

Useasti mietin, että olemmeko jo odotuksen paremmalla puolella, vai vasta keskivaiheilla vai palkitaanko odotusta koskaan. Tukiverkoston tsemppaus on näissä hetkissä tärkeässä roolissa. Ilman kannustavia sanoja emme varmastikaan olisi enää tässä prosessissa.

Toivo tulevasta elää yhä ja emme ole pyyhettä heittämässä kehään. Uskon, että meidän adoptioprosessissa vain täytyy olla näitä haasteita ja koettelemuksia, jotta voimme olla parhaita vanhempia lapselle, joka meitä tarvitsee.

Kiitos kaikista rohkaisevista viesteistä ja siitä että luet blogiani. Kirjoittaminen on ollut minulle haasteellista tämän kevään aikana, mutta pyrin pitämään tämän blogin kuitenkin aktiivisena.

Hyvää kevään alkua takatalvesta huolimatta!

Positiivinen jatkokäsittelyn alku

Tapasimme uuden sosiaalityöntekijän. Itselläni oli aikamoiset ennakko-odotukset tapaamisesta. Odotukset osoittautuivat osittain vääriksi. Sosiaalityöntekijä vaikutti mukavalta ja oli myös lukenut meistä olevat tiedot tarkasti. Tuntui että oikeasti oli kiinnostunut meistä ja ymmärsi tilanteemme.

Lääkärin lausuntojen suhteen myös positiivinen käänne. Saimme mieheni kanssa ajat ensi viikolle, minä tutun työterveyslääkärin luokse ja mieheni yksityiselle. Nyt toivomme, ettemme en tarvitse erikoislääkärin lausuntoja. Sosiaalityöntekijä oli sitä mieltä, että jos mikään ei ole muuttunut kahden vuoden aikana, luultavasti ei tarvitse enää erikoislääkärin lausuntoja. Se jää nähtäväksi, mutta pidämme toivoa tässäkin yllä.

Kolmas tämän viikon positiivinen asia. Viime viikolla tilasin väestörekisteriotteet palvelunantajan ohjeistuksen mukaisesti. DVV:n nettisivuilla oli ilmoitus, että käsittely on ruuhkautunut ja todistukset toimitetaan noin kolmen viikon kuluttua. Myös lehdissä on tästä kirjoitettu ja työn puolesta olen myös kuullut haasteista saada todistuksia asioiden hoitoa varten. Postilaatikkoon oli tullut kirje DVV:ltä. Väestörekisteriotteet olivat käsissäni. Koska aikaisemmin oli haasteita todistuksien kanssa, tarkistin heti että onhan tiedot oikein ja että kaikki vaaditut merkinnät näkyvät. Kaikin puolin kaikki oli oikein.

Tämä viikko on ollut hyvä. Aurinkoinen sää ja mieli. Ja positiivista fiilistä lisää Iivo Niskasen äsken hiihtämä olympiakultahiihto! Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu. Aurinkoista ja positiivista viikonloppua sinullekin!