Läheisille kertominen

Päätimme kertoa suunnitelmistamme läheisillemme.

Veljeni ja hänen vaimonsa olivat jo odotelleetkin tällaista tietoa meiltä. Voi sitä kyyneleiden määrää, mitä valutimme tunteikkaina yhdessä. Veljeni lupasi tukea meitä täysin rinnoin ja ilmaisi tahtonsa olla kummisetä mahdolliselle lapsellemme.

Siskolleni kerroimme seuraavana päivänä. Taas itkimme, mutta asiasta kertominen oli jo helpompaa. Siskoni oli selkeästi iloinen päätöksestämme ja kysyikin että haaveilemmeko saavamme lapsen Etelä-Amerikasta.

Päätimme toistaiseksi olla kertomatta vanhemmilleni suunnitelmistamme ryhtyä adoptioprojektiin. Äitini on sairastellut viime aikoina ja ajattelimme kertoa hänelle ja isälle, kun voi paremmin.

Samaisen päivän iltana etsin blogeja ja vanhoja lehtikirjoituksia. Luin, että Arja Koriseva ja Jutta Urpiainen ovat adoptoineet itselleen lapsen Kolumbiasta. Lehtiartikkeleissa luki, etteivät joutuneet edes odottamaan kauan. No onhan heillä molemmilla maisterin paperit ja molemmat olleet opetustyössä. Varmaan varallisuuttakin hurjasti meikäläisiä enemmän.  Jäin miettimään, kelpaanko minä äidiksi?

Advertisement

2 thoughts on “Läheisille kertominen

  1. Lueskelin tässä jo koko blogisi läpi 🙂 Halusin vielä kommentoida, että teillä varmasti espanjan taito on todella suuri plussa, jos Kolumbiasta lasta toivotte. Eli kaikilla hakijoilla on omat vahvuutensa ja jokainen lapsi saa näin ollen parhaat mahdolliset vanhemmat 🙂 Näin minä ainakin haluan uskoa.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s