Positiivinen alku

Jännitimme todella paljon adoptioneuvonnan ensimmäistä tapaamista. Yritimme valmistautua siihen, mutta ei meillä ollut havaintoakaan miten voisimme valmistautua. No ihan turhaa siihen olisi valmistautunutkaan. Sosiaalityöntekijä vaikutti erittäin mukavalta. Ensimmäinen tapaaminen oli varsin tunteikas. Onneksi oli nenäliinat valmiina pöydän reunalla. Tämä parituntinen sujui lähinnä tutustuen toisiimme. Keskustelimme taustoista ja syistä, miksi haluamme adoptoida. Olen todella tyytyväinen, että tämän lakisääteisen valmistautumisajan aikana matkassamme kulkee helposti lähestyttävä ja ammattilaiselta vaikuttava henkilö.

Tapaamme sosiaalineuvojan kanssa 6-8 kertaa 10-12 kuukauden aikana. Yksi tapaaminen on meillä kotona. Saamme joka kerta kotitehtäviä, joiden pitäisi auttaa valmistautumaan tulevaan vanhemmuuteen. Adoptioneuvonnassa sosiaalityöntekijä kirjaa ylös muistiinpanoja ja lopuksi tekee meistä kotiselvityksen eli loppulausunnon sovellummeko adoptiovanhemmiksi. Tämän ensimmäisen tapaamisen jälkeen adoptioneuvonta tuntuu minusta parisuhdeterapialta. Ja tarkoitan siis ihan positiivisessa mielessä.  Tällainen tekisi hyvää ihan kaikille lasta odottaville vanhemmille, ei pelkästään adoptiovanhemmille. Odotan innolla seuraava tapaamista, joka harmiksemme on vasta kolmen kuukauden päästä kesän ja lomien takia.  Mutta silti positiivisin mielin voi tämän kevään ja kesän aloittaa. Adoptioraskautemme saa jatkua!

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s