Mieheni kanssa vietimme lauantai-iltaa leppoisasti kotimme terassilla istuskellen ja rupatellen. Vaikka niin kaukaiselta tuntuukin lapsemme tulo kotiimme, niin silti hän on usein mukana keskusteluissamme. Yleensä aloitamme keskustelun ”sitku meillä on lapsi niin…” tai ”jos joskus meillä on lapsi niin...” Nyt keskustelimme nimistä. Minkä nimen antaisimme lapsellemme? Tottakai haluamme, että nimi on kaunis ja lisäksi vielä kansainvälinen. Tärkeintä meille tulevan lapsen nimessä on nimen merkitys meille.
Tytön nimi on jo aika selkeänä. Elämässämme oli hyvin lyhyen aikaa ihminen, jonka ansiosta mieheni ja minä aloitimme yhteisen elämämme. Tuon ihmisen muistoa haluamme kunnioittaa ja toivomme, että hänen elämänsä jatkuisi jollain tavalla meidän lapsemme kautta. Eli jos meillä jonain päivänä on tyttölapsi, yksi hänen nimistään on jo varmuudella tiedossa. Ja kyllä taitaa meidän molempien suvuista tulla lisää tyttöjen nimiä, jotka lapsellemme voisimme antaa.
Pojan nimen valitseminen ei olekaan yhtä helppo tehtävä. Tämä on varmaankin ainoa tilanne adoptioprosessissa, missä voi sanoa että onneksi on vielä reilusti aikaa. Mieheni suvun miesten nimet ovat kuulemma niin perinteisiä espanjalaisia nimiä, ettei niitä halua lapsellemme. Oman sukuni puolelta löysin muutaman mielenkiintoisen vaihtoehdon. Päädyimme tutkimaan espanjalaisia nettisivuja, joissa kerrottiin poikien nimistä ja niiden merkityksistä. Pallottelimme kymmeniä nimiä ääneen sukunimemme kanssa. Kun aloimme jo väsyä tästä leikistä, kysyin mieheltäni että mikä näistä kuulostaisi hänen mielestään parhaimmailta. Hän vastasi juuri saman nimen, mitä itse olin ajatellut ehdottaa. Voi olla, että mahdollinen tuleva poikamme saa tuon nimekseen. Tosin voihan se olla, että nimi vaihtuu vielä matkan varrella monta kertaa.
Miettiikö kukaan muu nimiä jo valmiiksi ja varhaisessa vaiheessa? Eikös tässä vaiheessa ole ihan normaalia miettiä nimiä? Eikös biologisesti lapsen saavat pohdi nimivalintoja jo raskausaikoina? Meillä tämä raskausaika eli adoptioraskaus kestää varmasti kauemmin kuin biologinen raskaus. Odotusta tämäkin on ja pitkää sellaista. Voi ainakin sanoa sitten kun ja jos lapsi meille adoption kautta saapuu, että on hänelle ainakin nimi tarkoin harkittu.
Adoptiomatkalla 
Alkuperäinen jää kyllä yhdeksi nimeksi. Vaikea tietenkin sanoa etukäteen miten tehdään kun ei ole nähnyt lasta, kuullut nimen tarinaa ym. Kaksitavuinen nimi on helppo ja nopea sanoa. Meillä on aika pitkä sukunimi, joten lyhyt nimi sopii senkin takia. Olen huomannut että vanhemmat kyllästyvät kutsumaan lastensa pitkiä nimiä ja lopulta kutsuvat lempinimillä. Wilhelmiina=viltsu, Sebastian=sebu, Mikaela=mikke/miksu.
TykkääLiked by 1 henkilö
Mietiskelin tässä eilen ja tänään, että jos ette säilytä lapsen alkuperäistä nimeä, niin viittaako uusi nimi sitten alkuperäiseen tai säilytättekö nimen esim. toisena nimenä. Vai jätättekö alkuperäisen nimen kokonaan unholaan?
TykkääTykkää
Mulla on helpompi keksiä pojalle nimi kuin tytölle. Vaikka kuinka yritän, en keksi yhtään joka olisi hyvä. Pojalle taas olisi nimiä vaikka isommallekin poikajoukolle. Me tuskin säilytämme lapsen alkuperäistä nimeä kutsumanimenä. Olemme mieltyneet lyhyisiin ja ytimekkäisiin nimiin, jotka on vaivatonta lausua ja helppo oppia. Tietenkin jos lapsen alkuperäinen nimi on tällainen niin sitten saa jäädä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos ajatuksistasi. Ilman muuta lapsen menneisyydestä haluamme säästää asioita. Alkuperäisen nimen säästäminen riippuu hyvin paljon lapsen iästä. Koen vääräksi sen että lapselta otetaan kutsumanimi pois, jos hän ymmärtää sen olevan oma nimensä. Toki riippuu myös lapsen taustasta. Onko nimen antaneet biologiset vanhemmat vai lastenkodissa, tarkoituksella vai vaan sen takia että nimi pitää olla.
Varmaankin kun ja jos joskus lapsen syliimme saamme, on nimivaihtoehdotkin mennyt uusiksi monta kertaa.
Aurinkoista kesää sinullekin! 😀
TykkääTykkää
Hei! Jäin pohtimaan, aiotteko säilyttää lapselle jo annetun nimen vai vaihdatteko sen kokonaan? Itse ajattelen, että mitä vanhempi lapsi, sitä kiinteämmin hän on jo tottunut nimeensä, ja kaiken valtavan muutoksen keskellä tuntuisi hurjalta vaihtaa vielä se, ikään kuin viestiä lapselle, ettei hänen menneisyydellään ole mitään merkitystä. Toisaalta on tietysti hyvin ymmärrettävää haluta keksiä lapselle uusi nimi, mutta itse pyrkisin löytämään jonkin kauniin nimien yhdistelmän, joka kunnioittaa myös lapsen juuria ja hänen omaa nimeään – ja toisaalta tuo hänet lähemmäksi uusia vanhempiaan. Aurinkoisia kesäpäiviä:)
TykkääTykkää