Verkostoitumaan

Missä tahansa adoptioon liittyvässä tilaisuudessa olemme olleetkaan, niin meille on korostettu verkoston rakentamisen tärkeyttä jo nyt odotusvaiheessa. Totta varmaan se on, että kun lapsi saadaan kotiin,  ei siinä ehdi samalla verkostoitumaan.

Uskaltauduin siis vihdoin osallistumaan adoptioperheiden tapaamiseen. Kiitos kuuluu myös blogiini kommentoineelle ”Illusialle” kannustusviestistä. Ennakkoluuloni silti oli,  etten kuulu joukkoon ilman lasta. Alussa fiilikseni oli outo, mutta se lasten riemu sai minut unohtamaan oman lapsettomuuteni ja outous muuttui innostukseksi. Vanhemmat kertoivat avoimesti omia tarinoitaan ja olivat aidosti kiinnostuneita myös meidän tarinasta.

Jokainen vanhempi korosti näiden tapaamisien tärkeyttä. Lapset kokevat tapaamisissa olevansa samanarvoisia ja samanlaisia toisien lapsien kanssa.  Vanhemmat taas saavat keskustella keskenään adoptiovanhempien kanssa haasteista, ilonaiheista ja tunteistaan avoimesti. Vastapainoksi saavat vinkkejä,  yhteisiä onnistumisen hehkutuksia ja ymmärrystä. Itse sain mukaani ison sylillisen rohkeutta ja positiivistä mieltä.

Aion kyllä jatkossakin osallistua tapaamisiin, jos vain mahdollista.