Loma on yritetty ottaa rennosti. Koska mieheni äiti on kesän Suomessa, emme tälle kesälle suunnitelleet ulkomaan matkaa. Olemme nauttineet Suomen luonnosta ja kauneudesta. Olemme puheissamme käyttäneet taas paljon seuraavia lauseiden aloitusta ”sitten kun meillä on lapsi” tai ”jos vaan joskus mahdollisesti meillä on se pikkuinen” tai ”Sit kun me olemme perhe”…. Sukulaisemme ja ystävämme elävät hengessä mukana ja he ovat myös innostuneet meidän lapsiarjen suunnittelusta. Vaikka meidän adoptioneuvontamme vain jatkuu ja luvan saanti epävarmaa, niin olemme aika positiivisella mielellä. Suunnittelemme valmiiki muutoksia, mitä meille tulee todennäköisesti, kun lapsi on haettu kotiin. Toki nuo on vielä kaukaisia asioita.
Ehkäpä suurin suunnitelmamme on isomman kodin hankinta. Ei meidän nykyisessä rivitalokolmiossamme mitään vikaa olee, mutta jo mieheni mahdollinen kotona työskentely tulevaisuudessa yksikseen riittää isomman kodin hankintaan. Myös lapsen kannalta olemme ajatelleet parempia vaihtoehtoja. Kuten esimerkiksi isompaa pihaa, kotia yhdessä tasossa, rauhallista asuinaluetta jne…
Kävimme katsomassa kaunista omakotitaloa, jossa suojaisa iso piha. Mietin heti, miten tulevalla lapsella olisi tilaa riehua pihallamme. Näin nurmikkoa katsellessa silmissäni mieheni opettamassa jalkapallon peluuta pienokaiselle. Tunsin myös hyvin voimakkaana sen, että miten kasvattaisin eri vihanneksia, marjoja ja hedelmiä puutarhassa ja opettaisin samalla taidot lapsellemme. Kuinka leikkisimme vesisotaa pihalla ja välillä istuisimme omenapuun alla varjossa.
Talo sijaitsee hieman kauempana kaupunkimme keskustasta, mutta päiväkodit ja koulut sijaitsevat noin kilometrin säteellä. Talon vieressä kulkevan hiekkatien toisella puolella pellolla kasvatetaan ohraa. Kuullostaa varmaan siltä, että olemme muuttamassa maalle, mutta ei sentään. Kyllähän tämä kaupungin rajoilla on mutta silti niin ihana maalaisseutu vieressä. Luin Hesarista noin kuukausi sitten, että maaseudulla kasvavilla lapsilla on kaupunkilaislapsia paremmat motoriset taidot. Tämä vain tuki ajatustamme muuttaa kauemmaksi kaupungin keskustan tuntumasta.
Nyt elämme jännittävää aikaa. Saa nähdä kerronko seuraavan kerran talokaupoista. Toivottavasti. Ennen sitä kuitenkin täytyy päästä myyjien kanssa hinnasta yhteisymmärrykseen ja nykyinen kotimme pitää myös myydä. Niin kuin otsikkokin kertoo, lomalla ehtii esimerkiksi löytää unelmien kodin. Nyt rentoutumaan ja haaveilemaan oman vehreän pihan puutarhatuoliin. Helteisiä kesäpäiviä kaikille!
Adoptiomatkalla 