Saimme tietää, että kotiselvityksemme kaikkien todistuksien kera on lähtenyt palvelunantajalle. Milloin hakemuksemme käsitellään lupajaostossa, on epäselvää. Sosiaalityöntekijämme veikkasi, että hakemus ehtisi vuoden viimeiseen käsittelyyn. Itse emme usko siihen. Koska hakemus lähtee palvelunantajalta, sitä emme tiedä. Emme myöskään tiedä, millainen jono on adoptiolautakunnassa.
Mitä sitten voi tehdä odotellessa adoptiolautakunnan lisäselvityspyyntöä. Olen siis aika varma, että lisäselvityspyyntö meille tulee. Se on sitten todellinen yllätys, jos lupa meille irtoaisi ilman lisäselvityspyyntöä.
Palvelunantaja suositteli odotellessa keräämään suosituskirjeitä ystäviltä, kartoittamaan psykologin saatavuuden alkuvuoteen. Kohdemaamme Kolumbia vaatii siis hakijoilta laajan psykologin lausunnon. Psykologin lausuntoa emme voi vielä hankkia, koska se tulee olla päivättynä vasta sen jälkeen kun adoptiolupa on myönnetty. Miksi näin, ei voi tietää…
Valmistaudumme myös ammattivalokuvauksella. Kohdemaahan lähetämme valokuvia itsestämme, kodistamme ja läheisistämme. Valokuvaaja tulee ensi viikolla kotiimme, jossa meitä kuvataan eri huoneissa ja kotimme ulkopuolella. Olen jo aikaisemmin blogissani maininnut, että kuvilla kilpailemme amerikkalaisten hakijoiden kuvien kanssa. Toivon, että kummilapsemme koristelema joulukuusi näyttää kuvissa hyvältä. Toivon myös, että maa on valkoinen kun valokuvaaja tulee. Näin kotimme ympäristö näyttäisi oikealta satumaalta. Autot täytyy muistaa pestä ja vahata, että ne kiiltäisi kuvissa.
Salaa toivon, että saisimme joululahjaksi adoptioluvan, mutta taitaa se mennä alkuvuoteen. Tuohon adoptioluvan saamiseen emme voi enää vaikuttaa.
Adoptiomatkalla 