Uusi vuosi uudet kujeet? Itsestäni tuntuu, että sama meno jatkuu tänäkin vuonna. Adoptiolupaa ei kuulu. Saimme tiedon, että lautakunnassa on 1-2 kuukauden jono. Silti toivoimme, että hakemuksemme olisi ollut käsittelyssä tämän viikon kokouksessa. Mitään ei ole kuulunut.
Luvan saamisen venyminen aiheuttaa jatkuvia aikataulumuutoksia. Palvelunantajan suosituksesta yritämme valmistella kaiken niin valmiiksi kuin vain voimme, jotta luvan saannin jälkeen saisimme hakemuksen nopeasti kohdemaahan. Kohdemaamme vaatii laajan psykologin lausunnon ja sitä ei voi tehdä ennen kuin on adoptiolupa. Psykologin aikaa täytyy nyt siirtää kuukaudella eteenpäin. Molemmat olimme järjestäneet vapaapäivät kyseiselle päivälle ja nyt siis täytyy järjestellä uutta aikaa varten vapaapäivät. Miksi kokonainen vapaapäivä? Psykologin käynti kestää noin kolme tuntia ja sijaitsee reilun tunnin matkan päästä työpaikoiltamme. Joten ei keskellä työpäivää tällainen käynti vaatii koko päivän vapaan. Onneksi molempien työnantajat ovat ymmärtäväisiä.
Seuraavia valmisteluita olemme tehneet nyt ennen luvan saantia. Olemme pyytäneet ystäviltämme suosituskirjeitä. Ystäviemme tuli kertoa, miten tuntevat meidät ja miksi suosittelevat meitä adoptiovanhemmiksi. Piirsimme niin sanotun sukupuun, johon on kuvattu meidän tukiverkoston henkilöt. Valokuvaaja kävi ottamassa meistä ja kodistamme kuvia ja niistä olemme valinneet kohdemaahan lähetettäviä parhaimpia otoksia. Olemme yrittäneet etsiä edustavia kuvia itsestämme läheistemme kanssa. Tuo osoittautui yllättävän haastavaksi tehtäväksi. Miksiköhän sitä aina tulee pelleilyä ryhmäkuvissa? Suomessa pystymme saamaan sukulaisista vielä uusia kuvia, mutta Espanjan sukulaisista uusien kuvien saaminen meidän kanssamme vaatisi Espanjan matkan. Ehkä päädymme valitsemaan vanhempia kuvia, missä kaikki ovat suht normaalin näköisiä ilman irvistyksiä. Toisaalta, jos huumorimme on se juttu, minkä haluamme näkyvän, niin pitäisikö silloin valita hauskoja pelleilykuvia? Valmisteluun kuuluu myös kohdemaamme lasta koskevan terveysselvityksen tutkimista ja sen täyttämistä.
Jotenkin sitä vain odottaa, että pääsisi oikeasti odottamaan sitä tärkeintä eli lapsitietoa. Olen yrittänyt tehdä laskelmia mahdollisesta lapsitiedon ajankohdasta. Jos saisimme ennen pääsiäistä hakemuksen kohdemaahan, niin mahdollisuus olisi jopa siihen, että lapsitieto tulisi jo ennen vuoden vaihdetta. Itse en usko, että kohdallamme olisi lyhin mahdollinen odotusaika, kun tähänkin asti kaikki on venynyt puolet enemmän. Vai olisiko kiitos tästä venymisestä ja odottelusta, että saisimme lapsen nopeammin? Onko tämä se me meidän vuosi sittenkin?
Adoptiomatkalla 