Palvelunantaja ohjeisti hankkimaan suosituskirjeitä ihmisiltä, jotka tuntevat meidät hyvin ja jotka eivät ole meille lähisukua. Suosituskirjeet lähetettäisiin kohdemaahan hakemuksemme mukana.
Pelkäsin kysyä näiltä ihmisiltä, voivatko kirjoittaa meille adoptiota varten suosituskirjeen. Pelkäsin kai kieltäytymistä tai sitä etteivät he voi suositella meitä adoptiovanhemmiksi. Pelkoni oli ihan turha. Sain kaikilta innostuneen vastaanoton. Toki he kysyivät mitä siinä pitää olla. Kerroin, että kirje voi olla vapaamuotoinen ja että siinä avata miten tuntee meidät ja miksi juuri meitä suosittelee adoptiolapsen vanhemmiksi. Ja ne tittelit, se on tärkein juttu ja niitä ei parane unohtaa suosituskirjeestä.
Kun pääsin lukemaan ensimmäisen kirjeen, purskahdin itkuun. Olin jo kotiselvitystä lukiessa liikuttunut siitä, miten kauniisti sosiaalityöntekijämme oli elämästämme kirjoittanut ja suositteli meitä puhtaan omantunnon kera vanhemmiksi. Silti suosituskirje ihmiseltä, joka tuntee meidät, kosketti vielä enemmän. Paperille on kirjoitettuna se mitä suosittelija meistä ajattelee ja mitä hän meille toivoo. Lämmin virtaus tulvii kehossani ja kuumat kyyneleet valuvat silmistäni valtoimenaan. Jos näin moni kokee, että olemme kuin tehtyjä adoptiolapsen vanhemmiksi, niin eiköhän hakemuksemme käsittelijätkin näin ajattele. Olo on lämmin ja toiveikas.
Adoptiomatkalla 
Saimme englanniksi vaikka ajattelimme että käännämme itse espanjaksi. Mutta sain äskettäin kuulla ettei suosituskirjeitä lähetetäkään enää tähän kohdemaahan vaan ne annetaan neuvontaa antaneelle sosiaalityöntekijällemme joka tekee sitten niistä koosteen kohdemaan vaatimaan lisäselvitykseen. En tiedä onko tämä käytäntö muuttunut, mutta huonosti ainakin infottu.
TykkääTykkää
Pyysittekö suosituskirjeet suoraan englannin kielisinä vai käännätättekö kirjeet itse jossain?
TykkääTykkää