Voihan korona…
Uutisissa, lehdissä, sosiaalisessa mediassa ja kaikissa keskusteluissa on aina koronavirusepidemia esillä. Asia on vakava ja huolestuttaa paljon. Se, että on suuri huoli omista vanhemmista, ulkomailla asuvista perheenjäsenistä ja ystävistä, on suuri huoli myös kaikkien adoptio-odottajien puolesta.
Millä tavalla tämä vaikuttaa kansainväliseen adoptioon? Jo maiden rajojen sulkeminen kertoo sen, ettei hakumatkat onnistu tällä hetkellä. Palvelunantajan lähettämän tiedotteen mukaan kuriiripostitukset toimivat edelleen vaikka viivästyksiä voi tulla. Kohdemaamme tuomioistuimet ovat kiinni toistaiseksi. Hakijoiden ja lapsien ”mätsäys” kuitenkin edelleen jatkuu normaalisti.
Itse odotamme vielä adoptiolupaa ja paperit eivät ole siis vielä lähdössäkään kohdemaahan.
Mietin vain sitä, että mitä jos olisi sellainen tilanne, että jos lapsi nimetään ja rajat on kiinni. Et pääse hakumatkalle. Kuinka kamala se tilanne olisikaan, kun tietäisit että lapsesi on tuolla jossain kaukana odottamassa että äiti ja isä hakevat kotiin, ja et pysty siihen ennen kuin epidemia ottaa laantuakseen ja rajat aukeaa.
Entä jos sairastumme koronaan, tai jos tervehdyttyämme selviää, että keuhkoihin on jäänyt pysyvä vaurio. Kuinka käy adoptio-odotuksemme? Tuleeko taas tauko, keskeytys, uusia tutkimuksia yms…
Muunmuassa näitä kauhukuvia on välähdellyt silmissäni. Minkälaisia huolia teillä muilla on?
Kaikella on tarkoituksensa ja kaikesta selvitään. Ei tässä voi muuta kuin yrittää pitää positiivista asennetta yllä. Voikaa hyvin!
Adoptiomatkalla 