Ei tuntunut miltään

Lapsettomien lauantai ja äitienpäivä. Ensimmäistä kertaa elämässäni, kun ei kumpikaan tuntunut miltään.

Lapsettomien lauantain vietin pihatöissä, mies ajeli ensimmäistä kertaa kotimme nurmikon, minä siirtelin isoja kiviä paikasta toiseen ja vaihdoin chileille ja tomaateille isommat ruukut. Vielä viimeiseksi ennen nukkumaan menoa, paketoin äitini lahjan.

Äitienpäivänä heräsin väsyneenä, päätä kolotti ja oli huono olo. Taisi eilinen kovassa tuulessa liian kevyissä vaattessa aiheuttaa jumin ja pääkivun. Rakas mieheni yritti piristää ja teki aamiaisen jonka jälkeen vielä kömmin sänkyyn peiton alle. Ajattelin, että puoli tuntia ja nousen ylös. Olivathan vanhempani tulossa äitienpäiväkahville pihallemme. Olo helpotti ja vietimme mukavan päivän. Oli mukavaa nähdä äitiä ja isää, veljeäni ja hänen perhettä ja siskoani. Veljeni kertoi, että ovat säästäneet pinnasängyn, jos se tulee meille tarpeen jossain vaiheessa. Itse emme tiedä minkä ikäinen lapsi meille suodaan, joten en uskalla haaveilla pinnasänkyikäisestä lapsesta, vai uskallanko?

Oliskohan ensi vuonna ensimmäinen lapsettomien lauantai ja äitienpäivä, jolloin voisin vain muistella näitä lapsettomia aikoja? Vai olisiko ensi vuonna ensimmäinen päivä, kun pääsen nauttimaan äitienpäivänä äitinä olosta?

 

 

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s