Anoppini oli saanut Espanjassa mieheni syntymätodistuksen apostille-leimalla. Hän lähetti sen meille heti skannattuna ja alkuperäisen lähetti kirjattuna kirjeenä Suomeen. Vielä ei ole ole postilaatikko kolahtanut.
Lähetimme skannatun version heti palvelunantajalle. Sieltä saimmekin seuraavana päivänä vastauksen, että nyt on kaikki lähteneet sähköisesti Kolumbiaan. Vielä kun saamme fyysisen asiakirjan, lähtevät hakemuksemme liitteineen matkaan.
Mahtaakohan tällä hetkellä joku toisella puolella maailmaa lukea hakemustamme? Mitä mieltä mahtavat olla meidän kuvista, näytämmekö hyviltä vanhemmilta? Olemme jo harkinnassa vanhemmiksi jollekin pienelle ihmiselle?
Vaikka usko ja toivo tähän adoptioon on ollut koetuksella tämän kesän, niin pikkuhiljaa toivon liekki on alkanut lepattaa uudelleen. Palvelunantajan hakijatiedotteessa kerrottiin, että vaikka Korona on lamauttanut Kolumbiaan matkustamisen yms. niin silti adoptiohakumatkoja aletaan heti järjestää, kun lapsitieto on saatu. Tämä oli tieto, joka on auttanut minua uskomaan siihen, että jonain päivänä meillä on lapsi sylissämme.
Eipä olisi kesäloma voinut alkaa paremmin. Koska mieheni ei tänä kesänä lomaa pidä, jää minulle arkipäivät aikaa kodin kunnostamiseen. Viikonloput ehkä reissaamme katsomassa Suomen nähtävyyksiä. Lomani kotona aion viettää lapsen huonetta sisustaen ja puutarhahommissa. Vielä on kesää jäljellä!
Adoptiomatkalla 
Tsemppiä ja iloisia loppukesän päiviä! Hyvä juttu että Kolumbia ei ole ihan jumissa.
TykkääLiked by 1 henkilö