Pääsin eilen viettämään aikaa veljeni lapsien kanssa. Kummipoikani täytti 5 vuotta jo muutama viikko sitten ja koronatilanne sotki suunnitelmat juhlista. Eilen vihdoinkin pääsimme viemään lahjamme hänelle ja leikkimään hetken aikaa.
Kummipoika innostui, kun sai lahjaksi legoja ja pyysi, että rakennan hänen kanssaan niillä. Ja nämä ovat niitä ”pikkulegoja” eikä dubloja. Pienen hetken hän malttoi rakennella kanssani kunnes alkoi kyselemään että milloin on valmista. Ei häntä kiinnostanut rakentaa legoilla vaan olisi mieluummin vain leikkinyt valmiilla legoilla.
Kolmevuotias pikkusisko halusi rakentaa kanssani ja hienosti rakensikin. Pienellä opastuksella saimme rakennelmat valmiiksi. Isoveli kävi useaan otteeseen kysymässä, että onko jo valmista ja silloinkaan ei halunnut osallistua rakentamiseen.
Itse lapsena nautin legoilla rakentamisesta. Vielä aikuisenakin tykkään silloin tällöin kaivaa vanhat legoni ja rakentaa taloja. Eilisen jälkeen jäin miettimään veljeni lasten eroavaisuuksia. Mitä jos meidän lapsemme ei sitten haluakaan rakennella legoilla kanssani?
Tämmöisiä pöhköjä mietteitä tällä kertaa. Voi kun lapsi jo olisi täällä, tykkäisi hän Legoista tai ei.
Adoptiomatkalla 
Tuttuja ajatuksia täällä! Kuten myös uudemmassa postauksessasi. Kunpa voisikin jo miettiä millaisella kuvalla tuota viikkoa ja päivää juhlistaisi itse, oman perheen kanssa.
TykkääTykkää