Miksi?

Kummipoikamme on viisivuotias ja on siinä kyselyiässä, jossa aina jokaisen vastauksen jälkeen tulee kysymys ”miksi”. Vastaukseksi ei hänelle kelpaa mikään yhden sanan vastaus vaan vastaus pitää olla kunnon selvitys häntä mietityttävään asiaan.

Sisustimme lapsen huoneen kohdemaahan lähetettävää videota varten. Veljen lapsien käytössä ollut pinnasängyn kokosimme ja ostamani pupupussilakanan asettelin kauniisti sänkyyn. Legot, pehmolelut ja leikkiteltta huoneen toisella seinustalla. Keltainen pehmoinen matto huoneen keskellä loi viimeisen silauksen lapsenhuoneeseen. Emme videon teon jälkeen ole kerinneet tai itse asiassa jaksaneet ottaa pinnasänkyä pois. Ehkä pinnasängyn olemassaolo antaa näkymisellään toivoa siitä, että jonain päivänä siinä vielä nukkuu lapsemme.

Kummipoikamme oli viikonloppulomalla luonamme. Ensimmäisenä hän yleensä syöksyy lapsenhuoneeseen lelujen kimppuun. Tällä kertaa hän jäi seisomaan keskelle keltaista mattoa ja katsomaan ihmeissään pinnasänkyä. Siitä alkoi kyselytuokio.

Kummipoika: ”Miksi täällä on vauvansänky? Kuka nukkuu vauvansängyssä?”

Minä: ”Voi olla me saamme joskus vauvan”

Kummipoika katsoi heti vatsaani kysyvästi.

Minä (sopeltaen): ”No ei ehkä ihan vauvaa tule, mutta ehkä vähän isompi kuin vauva”

Kummipoika: ”Miksi?”

Minä:”Koska meillä ei ole lapsia vaikka lapsia niin kovasti haluaisimme.”

Kummipoika: ”Haluaisitteko te lapsia?”

Minä: ”No haluttais! Meidän lapsi ei tule vatsastani (niinkuin sinä ja pikkusiskosi äidin masusta) ja itse asiassa emme tiedä milloin lapsi tulee.”

Kummipoika: ”Mistä se vauva tulee?”

Minä: ”Haemme lapsen kummisedän kanssa kaukaa lentokoneella. Hän tulee samasta maasta, jonka jalkapallopelipaita ja huivi sinulla on”

Olimme hankkineet viime joululahjaksi Kolumbian pelipaidan.

Kummipoika: ”Miksi haette?”

Minä: ”No kun meillä ei ole omia lapsia ja siellä kaukana on lapsi, joka tarvitsee äidin ja isän.”

Kummipoika: ”Eikö sillä vauvalla ole äitiä ja isää?”

Minä: ”On varmaan, mutta hänen äiti ja isä ei pysty lapsesta huolehtimaan.”

Kummipoika: ”Oletteko te minun isi ja äiti?”

Minä:”Voi kulta pieni, ei sentään. Me olemme sinulle kummisetä ja kummitäti, mutta rakastamme sinua kuin omaa lasta. Isi ja äiti antavat sinut meille välillä lainaksi.”

Tämä oli ensimmäinen syvällisempi keskustelu tulevasta perheenjäsenestä kummipoikamme kanssa. Odotan innolla, kuinka hän tulee haastamaan minua kysymyksillään.

Advertisement

2 thoughts on “Miksi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s