Kummilapsemme on tulossa viikonloppuna yökyläilemään. Onpa ihanaa saada taas lapsen ääntä ja riemua kotiimme.
Olemme sopineet, että menemme viikonloppuna ystäväperheen kanssa elokuviin. Kummilapsellemme tämä on ensimmäinen kerta elokuvissa. Menemme katsomaan Disneyn uuden animaatioelokuvan, minkä tarina sijoittuu adoptiokohdemaahamme. Vähän jännittää, miten meillä sujuu elokuvateatterissa. Kummilapsemme pelkää pimeää. Mietinkin, että onkohan myös koko perheen elokuvissa teatteri täysin pimeänä kuten normaalisti. Olemme kertoneet, että teatterissa on vähän hämärää ja että hän saa istua koko ajan meidän välissä tai sylissä. Onneksi mieheni tulee myös mukaan. Hän osaa rauhoittaa pelokkaan lapsen.
Ensimmäisenä adventtisunnuntaina ripustimme ikkunoihin tähdet ja kuusi odottaa kokoamista. Meillä on siis muovikuusi allergiani takia. Kun ostimme tämän talon, hankin ison kuusen. Kolmemetrisen kuusen koristelu vie aikaa. Kuusen koristelun saa hoitaa ensi viikonloppuna pikku apulainen. Ylimmät oksat joutuu mieheni koristelemaan tikkaiden kanssa.
Ehkäpä kirjoitamme joulupukille kirjeen viikonloppuna. Itse toivon meille kaikille rauhaisaa joulua ja terveyttä. Tietenkin toivon, että olisi ihanaa jos omasta lapsesta tulisi tieto jouluksi. Mutta tiedän, että se ei ole realistista vielä tänä jouluna. Ehkäpä ensi vuoden jouluna sitten. Toivo elää.
Adoptiomatkalla 