Joulutohinat

Tänä jouluna perheemme kokoontuu luoksemme viettämään joulua. Vanhempani, siskoni ja veli perheineen saapuvat joulupukkia odottamaan. Jokainen tuo tullessaan syötävää ja näin ollen ei kaikki valmistelu jää meille. Emme olisi ehtineetkään valmistella paljon joulua, kun molemmat olemme tehneet töitä hurjasti. Vielä on sienisalaatin teko ja pöytäliinojen silitys. Sitten saa joulun vietto alkaa. Mietin samalla, että onkohan vuoden päästäkään meillä tietoa lapsesta vai meneekö vielä useampi joulu ilman että perheessämme olisi pikkuinen jännittämässä joulupukin tuloa.

Luin muutama päivä sitten toisen odottajan blogia (blogin nimi Avojaloin). Hänellä jo lapsitieto saatu, mutta odotus jatkuu edelleen. Hän oli hyvin kirjoittanut tekstin, joka kolahti itselleni ja pystyn samaistumaan vaikka lapsitietoa ei vielä meillä olekaan. Sain omaan odotukseen vertaistukea hänen kirjoituksestaan jälleen kerran. Tässä häneltä lainattu teksti: Kaksi tuhatta vuotta sitten eräs pari odotti lasta kaukana kotoa, sanoinkuvaamattoman epämukavalla verolistautumismatkalla. Minä odotan lasta keskellä yltäkylläisyyttä, enkä silti jaksaisi odottaa. Mutta kukin lapsi tulee kun tulee, näemmä saapumistavasta ja vuosisadasta riippumatta. Ja lapsen mukana kaikki muuttuu, jos ei nyt sentään (yleensä) globaalisti niin ainakin paikallisesti, yhdessä perheessä.

Hyvää ja rauhaisaa Joulua kaikille, jotka käytte lukemassa mietteitäni. Tsemppiä kaikille kanssaodottajille! Olkoon odotuksemme meillä kaikilla mahdollisimman lyhyt, jotta voimme viettää lapsiemme kanssa monia yhteisiä jouluja!

Advertisement