Nukkumisesta on tullut minulle hyvin tärkeä asia painonhallinnan kautta. Unen laadun pitää olla hyvää, jotta seuraavana päivänä jaksan suunnitella terveelliset ateriat ja liikkua. Huomaan, että kehoni ja mieleni tarvitsee vähintään seitsemän tunnin unet, jotta oloni on hyvä seuraavan päivän. Tämä poikkeustilanne on stressaavaa. Se on vaikuttanut myös unen laatuuni. Näen paljon unia, hyviä ja pahoja….
Ensimmäinen uni adoptiosta. Uni ei ollut onnellinen, vaan ahdistava painajainen. Unessa minut ja mieheni oli kutsuttu adoptioneuvontaa antavan sosiaalityöntekijän luokse. Olen aikaisemmin kertonut, että sosiaalityöntekijämme vaihtui neuvonnan loppuvaiheilla. Unessa astuimmekin ensimmäisen sosiaalityöntekijän huoneeseen. Hän kertoi, että kaikki paperit näyttäisi olevan kunnossa, mutta yhdestä asiasta meidän tulisi keskustella. Sosiaalityöntekijä kertoi, että hänen täytyy esittää kysymys miehelleni. Hän kysyi mieheltäni: ”poltatko sinä tupakkaa?”. Mieheni ja minä yhteen ääneen vastasimme, että ”ei todellakaan, ei ole koskaan polttanutkaan!”. Sosiaalityöntekijä kertoi, että on saanut tietoa, että mieheni on nähty usein kotimme lähettyvillä tupakalla. Tuolloin mieheni myönsi, että on ollut niin stressaantunut, että polttaa ainakin 5 tupakkaa päivässä. Sosiaalityöntekijämme kertoi unessa, ettei tupakointi ole suoranainen este adoptiolle. Mutta koska olemme valehdelleet adoptioprosessin aikana miehini tupakoinnista, ei sitä tulla hyvällä katsomaan kohdemaassa ja epäilee ettei kukaan valitse lapselle valehtelevia vanhempia. Heräsin itkuisena ja helpottuneena, että se oli vain unta.
Aamulla mieheni herätessä, oli pakko kysyä häneltä, että onkos hänellä jotain salaisuuksia. Kerroin unestani ja mieheni totesi, että taidan olla aika stressaantunut. Emme siis ole valehdelleet prosessin aikana, vaan hyvin avoimesti olemme kaikki asiat kertoneet. Välillä tuntuu, että tuliko kerrottua liikaa.
Näin meillä, lupaa edelleen odotellaan. Voikaa hyvin!
Adoptiomatkalla 