Sukupuu ja itkupilli

Adoptioneuvonnan toisella käynnillä piirsimme sukupuuta miettien, miten meidät on lapsuudessa kasvatettu ja minkälaisia ihmisiä on ollut ja on tällä hetkellä ympärillämme. Kävimme läheiset ihmiset tarkasti läpi, mm. heidän ikänsä, ammatit ja luonteenpiirteistä piti osata kertoa. Koimme sukupuumme piirtämisen yllättävän raskaaksi. Mieheni isän suvusta emme tiedä paljon mitään. Meitä syvästi koskettaneita ihmisiä on paljon poistunut läheltämme. Silti lopuksi sossutätimme totesi, että olemme kasvaneet turvallisessa ympäristössä ja ympärillämme on iso turvaverkko.

Tuon käyntikerran jälkeen päätin hankkia itkun kestävän ripsivärin. Silmät kostuivat useaan otteeseen tapaamisen aikana. Menimme keskusteluissamme hyvin syvälle lapsuuden tapahtumiin ja nykyisiin perhesuhteisiin. Olen siis vain herkkä. Pikkuisenkin liikuttava asia saa silmäni kostumaan. Sossutädimme mielestä on vain hyvä asia, että näytän tunteeni selkeästi. Itse häpeilen sitä, että en pysty hillitsemään tunteitani. Nyt varmasti joku luulee, että purskahdin itkuun koko ajan. En siis parkumalla itkeskele, mutta silmäni kyllä kostuvat herkästi, kun keskustellaan hyvin liikuttavista asioista. Toisaalta iloitsen myös pienistä asioista ja näytän myös tunteet nauraen niin että kyyneleet valuvat pitkin poskia.

Tiedän, että adoptioneuvonnan käyntien välillä pitää kulua hieman aikaa. Pitää olla aikaa pureskella seuraavaa aihealuetta ja tehdä kotitehtävät ennen seuraavaa tapaamista. Totesin ensimmäisen tapaamisen jälkeen, ettei kotitehtäviä pysty työstämään muutamassa päivässä. Niiden tekemisessä täytyy mennä todella syvälle itseensä ja miettiä omia kokemuksia ja miten ne ovat vaikuttaneet minuuteen ja millä tavalla ne tulevat vaikuttamaan mahdollisen lapsen kasvatukseen. Saimme viimeksi kotitehtäväksi miettiä menetyksiämme ja niiden vaikutusta omaan elämäämme ja mahdollisen lapsen elämään. Aloitin vastailemaan kysymyksiin heti tapaamisen jälkeen, mutta silti vielä on paljon auki mietteitä, jotka pitäisi saada raapustettua paperille. Seuraavaa neuvonnan aikaa pitää vielä odottaa kuukausi eli melkein kaksi kuukautta väliä edelliseen. Ymmärrän, että jos kuukausi olisi väliä seuraavaan käyntiin, mutta meillä väliä on melkein kaksi kuukautta. Ja tuo aika oli ensimmäinen, jota sossutäti ehdotti. Tuo kaksi kuukautta taitaa kuitenkin olla lyhyt aika verrattuna mahdollisen adoptioluvan saamisen jälkeiseen odotusaikaan. Tahtoisimme vaan päästä nopeasti seuraavalle etapille.

Mainokset

4 thoughts on “Sukupuu ja itkupilli

    1. Harmi, että on niin yleistä. Eikös se tarkoita sitä, että heidän resurssit eivät ole kunnossa, jos tapaamisvälit pitkittyy. Aivan varmasti tässä joutuu muutenkin odottelemaan. Luulisi silloin, että ensimmäinen vaihe hoidettaisiin ripeästi. Toisaalta voisi ajatella, että tällä testataan jaksaako olla kärsivällinen 😂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s