Kotikäynti

Jännitykset sosiaalityöntekijän kotikäynnin takia olivat aivan turhia. Vierailu tuntui, kuin joku tuttava olisi käynyt meillä kyläilemässä.

Esittelimme kotimme jokaisen huoneen ja näytimme, mistä huoneesta aiomme tehdä lapsen huoneen. Kerroimme seinän valokuvien ihmisistä. Kun olimme katsastaneet kolmiomme jokaisen nurkan, istahdimme ruokapöytämme ääreen syömään joulutorttuja. Niitä syödessä kävimme läpi tämän päivän teemaa rennosti rupatellen. Aiheenamme oli parisuhde. Kehuimme tuon ”tuttavan” läsnä ollessa toisiamme ja kerroimme, miten riitelemme ja miten riidoista selvitään. Kerroimme myös, minkälaisia naapureita meillä on. Sossua siis kiinnosti, onko paljon lapsiperheitä. Hän halusi myös tietää, mitä kotimme ympäristöstä löytyy. No asumme päiväkodin vieressä ja koulukin löytyy muutaman sadan metrin päästä. Kaupat, apteekit ja sairaalakin löytyy kilometrin säteellä. Sosiaalityöntekijä vaikutti tyytyväiseltä.

Kyllä ilmapiiri oli selkeästi rennompi, kun olimme kotona emmekä sossutyöntekijän työhuoneessa. Miksei kaikki tapaamiset voi olla kotona…