Muutosten kesä alkamassa

On vierähtänyt tovi viime päivityksestä.  Näinä kuukausina oli jatkuva turhautumisen tunne ja ajatuksia en saanut kirjoitettua. Nyt alkaa olla jonkinlaista valoa tunnelin päässä, vaikka tuo valo ei tulekaan yksin vaan sitä seuraa hieman ikäviä asioita.

Saimme vihdoin ja viimein sossultamme tiedon,  että nyt alkaa olla riittävä määrä tutkimuksia ja lausuntoja erikoislääkäreiltä yms. PeLan konsultoiva lääkäri oli silti pyytänyt, että muutaman kuukauden päästä vielä uudet lausunnot,  ja jos ne näyttävät hyviltä niin silloin voi pitää meitä sopivina adoptiovanhempina terveydentilan osalta. Vaikka olemme perusterveitä, mieheni sairastama sairaus (josta täysin tervehtynyt), minun hallinnassa oleva astma ja ylipainoni vaativat tätä… Ymmärrämme, että pitää olla tarkkoina ja että terveydentilamme tulee olla hyvä ja se varmistetaan kaikin tavoin. Olisimme vain toivoneet näitä selvityspyyntöjä neuvonnan alkumetreillä eikä vasta loppuvaiheessa.

No minun painonpudotus on sujunut mukavasti. Kävin ravintoterapeutilla ja sain hyvät ohjeet uuteen ruokavalioon. Sitä on ollut helppo noudattaa ja nälkääkään en ole tuntenut. Tämä kevyempi olo on antanut paljon positiivisemman olon ja palauttanut toivon siihen, että kyllä tämä vielä onnistuu.

Saimme ikävän uutisen sossultamme. Hän jää pitkälle opintovapaalle ja näin ollen meille on nimitetty uusi sosiaalityöntekijä. Pettymys, kiukku ja suru oli valtaisa, kun kuulimme tästä.  Meille ehdotettiin tapaamista uuden sossun kanssa syksylle. Vaatimalla ja anelemalla saimme ajan ensi kuulle,  jolloin tapaamme sekä uuden että nykyisen sossumme. Toivomme, että uuden sossun kanssa kemiat kohtaavat yhtä hyvin kuin nykyisen kanssa. Olen kuullut niin paljon kauhutarinoita sossun vaihtumisen seurauksista, että pelkään tätä kohtaamista.

Kaikesta huolimatta mieli on aurinkoinen niin kuin tämän hetkinen sääkin. Tulppaanit kukkii pihallamme ja omenapuussa on paljon silmuja. Lupaan päivitellä tätä blogia jatkossa ahkerammin.  Uskon, että päivitettävää on lähiaikoina paljon.