Joululounaalla työtiimin kanssa. Lounasravintolan oven aukaisun johdosta kasvoillemme tulvi ihana jouluruuan tuoksu. Meille oli varattu pitkät pöydät, joiden ääressä vietimme pitkän lounastauon joululaatikoita syöden ja keskustellen jokaisen joulusuunnitelmista. Yksi viettää joulua anoppilassa, toinen lasten ja lapsenlasten kanssa ja joku kertoi lapsien jouluiloista. Minä olin hiljaa, mutta en siksi, etten halunnut kertoa lapsettomasta joulustamme. Olin hiljaa siksi, että halusin kuunnella minkälaisia joulutapoja kullakin on. Samalla mietin, että minkälaiset mahtaa olla joulutraditiot mahdollisen lapsemme synnyinmaassa. Viettääkö lapsemme synnyinäiti joulua ja minkälainen se mahtaa olla tänä vuonna? Kantaako hän paraikaa lastamme vatsassaan vai onko lapsi jo hänen sylissään? Onko tämä joulu lapsemme ensimmäinen joulu ja montako joulua hän vielå viettää ennen kuin pääsee kotiin? Kollegani vieressä sanoo minulle jotain ja nousee ylös. En kuullut mitä hän sanoo, mutta nousen myös ylös ja seuraan häntä. Ihana glögin tuoksu lasissa leijailee nenääni ja palaan työtovereiden keskusteluihin mukaan.
Kävellessämme lounaalta takaisin, aloin haaveilemaan unelmien joulusta. Pienen lapsemme pukisimme tonttuasuun tai hienoon juhla-asuun. Lähisukulaisemme olisivat luonamme kaikki ja pienokaisemme leikkisi veljenlapsien kanssa. Jossain vaiheessa mieheni katoaisi roskia viemään ja sillä aikaa kävisi joulupukki tuomassa lahjoja. Lapsemme avaisi silmät pyöreinä joululahjoja ja riemun kiljahdukset raikuisivat olohuoneessamme. Illalla lapsukainen nukahtaa uuden nallensa viereen. Minä ja mieheni katsoisimme oven raosta pientä tuhisevaa ihmettä.
Palattuamme työpaikalle ja muutaman tunnin palaverin jälkeen haistan taas joulun tuoksun. Pomomme oli hankkinut meille joulutorttuja. Leivoslaatikon avattua, kokoustilassamme leijaili luumun ja rasvaisen voitaikinan tuoksua.
Kotona halusin jatkaa joulun tuoksujen luomista. Pomeranssi, kaneli, inkivääri, kardemumma, neilikka, vanilja…. Maustekakku kohosi uunissa. Kun kakku oli jäähtymässä hellan päällä, mieheni olisi halunnut maistaa palan. En antanut siihen lupaa. ”Jouluna vasta”, sanoin. Sillä hetkellä mieleeni tuli oma äitini, joka myös leipoi paljon ennen joulua, ja herkkuja sai vasta jouluna.
Hyvää ja mielikuvitusrikasta joulumieltä kaikille!
Adoptiomatkalla 